Timo Lehto 49

Timo Lehto 49

Timo Lehto 49

Olen 68-vuotias eläkeläinen ja valtiotieteen maisteri. Vuosina 1977-1995 Karkkilassa hoitelin virkamiehenä asuntoasioita ja kaupunginsihteerin sijaisuuksia. Siinä sivussa olin perustamassa kuvataidekoulua, musiikkikoulua sekä Karkkilan-Högforsin Työläismuseota. Olin myös Karkkilan Historia-teoksen ohjausryhmän sihteerinä. Tunnen siis hyvin karkkilalaista elämää. Olin jäsenenä musiikkikoulun johtokunnassa, sekä Länsi-Uudenmaan koulutuskuntayhtymän ja Uudenmaan maakuntaliiton hallituksissa. Oulussa toimin 1995-2012 Suomen suurimman koulutuskuntayhtymän hallintojohtajana. Toimin myös joitakin vuosia Oulun kaupungin teknisten liikelaitosten johtokunnan puheenjohtajan. Tunnen hyvin kunnallisen päätöksentekoon, hallintoon ja kuntajohtamiseen liittyvät asiat.

Asumme nyt vaimoni Terhin kanssa paluumuuttajina Fagerkullassa 18 Oulun vuoden jälkeen. On ollut hienoa tavata vanhoja ystäviä tutussa ympäristössä. Meillä on maailmalla neljä aikuista lasta sekä kuusi lastenlasta. Kotona seuranamme ovat koirat Pessi (10 kg), jota kutsun Nilviäiseksi, sekä Riina, joka kulkee aina mukanani. Häntä kutsun Pikkuseksi (40 kg).

Olen valinnut vaalisloganikseni ”Kuntalaista kuunnellen – Ympäristöä ymmärtäen”. Haluan, että kaikessa päätöksenteossa valtuuston lähtökohtana on tarkka taloudenpito, riskien hallitseminen ja perheiden hyvinvointi. Tämä on myös kuntalain tarkoitus, vaikka se valitettavan usein unohtuukin. Sydäntäni lähinnä on ammatillinen koulutus, joka nyt kärsii Sipilän oikeistohallituksen rajuista leikkauksista. Peruskoulun päättäville on tarjolla Länsi-Uudellamaalla vuosittain 160 ja Karkkilan nuorille parikymmentä aloituspaikkaa aiempaa vähemmän. Tällä ei Suomea nousuun saada.

Karkkilassa parasta on monipuolinen luonto. Mikään ei ole täällä suurta, mutta kaikki on kaunista, runsasta ja lähellä. Toisena on pitkä teollinen perinne, ja kolmantena vilkas yhdistys- ja kulttuurielämä, joista lähinnä sydäntäni olivat ja ovat Työväennäyttämö, Ahmon Vesa ja KaU.

Olen täysin epämusikaalinen ja laulutaidoton. Kansakoulussa 50-luvun puolivälissä opettaja ohjasi minut pulpettiin, kun muut pääsivät kateederille laulamaan joulukuvaelmassa. Tämän vajavuuteeni vuoksi tykkään kappaleissa, joissa on mukana lyriikkaa. Ehdoton suosikkini on Tuomari Nurmio, ”Dumari” ja 60-70 luvuilta Deep Purple, Procul Harum, Rollarit jne. Epämusikaalisena ihmisenä tykkään enemmän lukea runoja ja joskus lausua niitä yksikseni. Omalaatuinen Lauri Viita kiehtoo minua. Kuljeskelen mielelläni luonnossa yksin tai Pikkusen kanssa, joskus kaukoputken kanssa amatööribongarina. Suosikkikirjailijani on Jack London sekä luonnon että yhteiskunnan kuvaajana. Luen myös perinteisempää dekkarikirjallisuutta, Yöpöydällä odottaa ”Tare”, Tarmo Uusivirran tarina.

Minua kannattaa äänestää, koska tunnen hyvin kuntalain ja johtamisen, päätöksenteon ja henkilöstöjohtamisen sekä hankintamenettelyn. Olen sopuisa ja yhteistyöhakuinen tolkun ihminen, jonka kanssa voi aloittaa puhtaalta pöydältä Harju-seikkailun jälkeenkin. Vasemmistoliiton aatepohja on minulle kuitenkin tärkeintä.

 

 

Paluu ehdokasesittelyihin